Suomi nousuun viemällä yritykset metsään
Ihminen vieraantuu luonnosta kovaa vauhtia. Monet eivät enää tunnista yleisimpiä sieniä, ja mustikat on helppo ostaa kaupan pakastealtaasta. Monelle luonto on vain hienoja Facebook-, Instagram- tai Twitter-päivityksiä.
Entä, jos emme myisikään metsiämme ulkomaisille rahoitusyhtiöille, niin kuin on ikävä kyllä suljettujen ovien takana tapahtumassa, vaan alkaisimme itse käyttää luontoamme ja metsiämme hyödyksi? Mitä tapahtuisi, jos kannustaisimme yrityksiä järjestämään luontopäiviä?
Mitä, jos alkaisimme lähettää työyhteisöjämme päiväksi idearikkaimpaan, puhtaaseen ja mielenkiintoiseen ympäristöön puuhaamaan ja tekemään yhdessä?
Luonnossa, toisin kuin yritysmaailmassa, yrittäminen aina palkitaan. Etsivä löytää ja luonto palkitsee. Miltä kuulostaisi mustikankeruukilpailut, joissa kerätään yhdessä mustikoita toimiston pakkaseen? Tällä opetettaisiin tekijät puhaltamaan yhteen hiileen ja saavuttamaan jotain yhdessä, ilmaiseksi. Itse en tiedä parempaa terveyden edistäjää kuin luonnollinen liikkuminen, ja mikään ei talvella maistu toimistolla paremmalta kuin yhdessä kerätyistä mustikoista leivottu piirakka.
Tai miten olisi syksyllä yrityksen järjestämä sienenkeruujuhla, joka huipentuu sieniopastukseen ja laavulla yhdessä aterioimiseen? Tai villiyrttikurssi? Suomen luonnossa on satoja syötäviä yrttejä, joita harva tunnistaa.
Suomen yksi isoimpia rikkauksia on puhdas luonto ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Kaikilla ei ole luontoa takapihallaan tai lyhyen matkan päässä. Kaikki eivät voi poimia pakkastaan täyteen villivadelmia, mustikoita, hillaa, puolukoita, metsäsieniä, metsämansikoita ja muita luonnon tarjoamia herkkuja. Jos ahkerille sisätyön raatajille annettaisiin vaivaton mahdollisuus päästä luonnonhelmaan, niin kipinä saattaisi syttyä.
Mustikkametsässä oppii suomalaista sisukkuutta
Ihminen on etsinyt ruokansa luonnosta kehityksemme alusta asti. Ennen ihminen käytti suurimman osan ajastaan ravinnon etsimiseen. Maatalous on tullut kuvioihin vasta noin 10 tuhatta vuotta sitten. Se on ihmisajassa erittäin lyhyt aika. Ensimmäiset supermarketit on pystytetty alle sata vuotta sitten.
Kehitys on hyvästä, mutta näin nopeassa kehityksessä meidän olisi myös katsottava taaksepäin. Mistä kaikki on lähtöisin, ja mikä on meille täällä pohjantähden alla se kaikkein arvokkain rikkaus? Se, jonka haluamme tuleville sukupolville säilyttää puhtaana ja raikkaana.
Vastaus on helppo. Sitä on Suomessa 26,3 miljoonaa hehtaaria. Suomi on maailman metsäisimpiä maita: pinta-alastamme 71,6 prosenttia on metsää. Kaunista ja puhdasta luontoa on Etelä-Suomen rannikoilta aina Lapin pohjoiseen käsivarteen asti.
Itse havahduin luonnon tarjoamiin lukuisiin mahdollisuuksiin oikeastaan vasta ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen. Olin usein vaeltanut luonnossa, kalastanut luonnossa ja muutenkin pidin luontoa tärkeänä asiana elämässäni. En koskaan ollut kuitenkaan viettänyt pitkiä päiviä mustikkametsässä, etsinyt mummon merkitsemästä kartasta vanhoja lähteitä ja syksyisin koivikosta pakurikääpiä tai kiilto silmissä poiminut kuusen juurelta mustarouskuja.
Kun saalista alkoi löytyä, ruuan etsimiseen heräsi kyltymätön himo. Halusin kerätä enemmän ja enemmän. Halusin viedä metsän antimia perheelleni ja ystävilleni. Tulin iloiskeksi, jos pystyin ilahduttamaan ystäviäni. Se sai minut keräämään enemmän ja samalla oppimaan luonnosta enemmän.
Nykyisin koitan viedä lapsiani luontoon aina, kun se on mahdollista. Haluan opettaa heille, minkä takia me suomalaiset olemme tällaisia itsepäisiä, jääräpäisiä, hyväntahtoisia, lempeitä, loppuun asti yrittäviä taistelijoita. Sisukkuutta ei opita älypuhelimen näyttöä tuijottaessa, vaan se opitaan luonnossa. Luonto on mahdollistanut tämän hienon ja pienen, mutta helvetin kovapäisen ja aikaansaavan, kansan synnyn.
Alamäen jälkeen tulee ylämäki.
Sodassa oma ukkini muiden sankarien lailla puolusti tätä kaunista, tuhansien järvien leposijaa suuren itänaapurin hyökätessä. He puolustivat perheitään ja maatamme – suomalaisuutta. Olkaamme heille ikuisesti kiitollisia, että saamme nauttia tästä kaikesta. Luonto, perhe, koti, ystävät, siinä on jo monta asiaa, mitkä ovat tärkeämpiä kuin ahneus ja rahanhimo. Rahasta en jaksaisi taistella. Terveyden, perheen ja puhtaan ympäristön puolesta vaikka joka ikinen päivä.
Entä, jos tässä teknologisen kehityksen kynnyksellä katsottaisiin yhdessä taaksepäin ja otettaisiin mukaan parhaat opit myös menneestä? Kaiken ei aina tarvitse olla uusinta ja kuuminta tietoa. Minua jopa pelottaa useat uudet keksinnöt, kuten tehokkaat langattomat verkot, kemialliset käsittelyt ja geenimuuntelu. Ihmiset unohtavat helposti. Uskon, että tässä on kehityssarkaa työyhteisöille, työnantajille, kaupungeille, valtiolle ja kansalle.
Me kaikki voimme oppia ja nauttia luonnosta, vain jos siihen annetaan puhdas mahdollisuus.
Voi jospa tietäisivät maailmalla, mitä voikaan olla taivaan alla.
-Fredu Sirviö
Seuraa myös Facebookissa:
https://www.facebook.com/fredu.sirvio
On totta, että metsissämme on kosolti käyttämättä jääviä sieniä ja marjoja, jotka ovat sekä terveellisiä, että herkullisia. Sienenkeruujuhla on aivan hyvä ajatus, mutta se ei riitä. Me kaikki voimme nauttia luonnosta jo nyt, jos vain niin haluamme. Se mahdollisuus on koko ajan olemassa, kun vain hoksaamme sen (ja hyvin moni kyllä on hoksannut). Mutta miten saisimme lopultakin järjestettyä metsän antimien kaupallisen hyödyntämisen ja viennin. Tarvittiin italialainen yrittäjä, jotta tattien keruu ja vienti saatiin järjestettyä. Sanoisin, että tässä on suomalaisille yrittäjille työsarkaa ja se haaste on suurempi kuin pelkkä keruutalkoiden järjestäminen, joka toki sekin on hyvä asia. Täytyy saada koko jalostus ja vientiketju toimimaan. Ja tässä on tilaa ja haastetta uusyrittämiselle, sillä on ilmeistä, että bulkkituotantoon suuntautunut jähmeä elintarviketeollisuutemme ei tähän pysty.
Ilmoita asiaton viesti
Taas joku espoolainen neuvoo meitä metsän peikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, aika käsittämätöntä.
Kaikki tuo sieni- ja villiyrttihomma on aivan fantsua, mutta kun täällä landella ne on ihan normijuttuja, niin mitä sitten?
Haluaako joku maksaa mulle, että vien porukan metsään ja opetan sieniä ja kasveja ja kerron hauskoja metsäanekdootteja ja lopuksi tehdään ruokaa nuotiolla? Sieniä ja marjoja on noin elo-syyskuussa ja yritysporukoita voisi olla arvioni mukaan yksi per kausi ja laskutus 10 e tunti. Tästä se lähtee!
Mutta olen vapaa ensi syksynä jos innokkaita ilmenee!
Muoks: Suomalainen ei halua maksaa yhtään mistään, mistä on myös erittäin heikkoa ostovoimaa kiittäminen.
Ilmoita asiaton viesti
”Entä, jos emme myisikään metsiämme ulkomaisille rahoitusyhtiöille, niin kuin on ikävä kyllä suljettujen ovien takana tapahtumassa, vaan alkaisimme itse käyttää luontoamme ja metsiämme hyödyksi?” Fredu, blogikirjoituksesi on hieno kansallisromanttinen visio. Tiedustelisin, mitä tehdään nykytilanteessa, kun esimerkiksi Suomen paperiteollisuus käy yhä kannattamattomaksi? Jos emme vie metsää, emme saa rahaa, jolla tämä yhteiskunta saadaan pyörimään, jotta perheet saisivat asumis- lapsilisä- ja muita tukia valtiolta, ja jotta perheillä olisi vapaa-ajallaan aikaa käydä mm. kuvailemillasi idyllisillä metsäretkillä.
Lunnonvaelluksia voi tehdä yrityksen virkistyspäivänä; ja niitä tehdäänkin ahkerasti, riippuen työpaikasta.
Sisukkuutta maapallon pohoiskansoille, myös venäläisille, on opettanut ankara luonto ja sen keskellä pärjääminen. Lonto on keskeinen tekijä. Totta on. Kaunista maata löytyy myös itärajan takanakin, tuhansia kilometria itäänpäin melkein Yhdysvaltojen Alaskaan asti. Taivas on sielläkin yhtä sininen. Usko pois, että sisukkaita, itsepäisiä, jääräpäisiä, hyväntahtoisia, lempeitä, loppuun asti yrittäviä taistelijoita löytyy muualtakin maailmalta, myös Venäjältä. En siis alkaisi herättelemään kansallisromanttisia ihanteita eloon, jotka väistämättä johtavat kansat yhteentörmäykseen. Sitä on koettu.
Aiot ehdolle 2015. Miksi kannustaisin Espoon suomenvenäläisiä, muunmaalaisia ja suomalaisia kavereitani äänestämään juuri sinua? Itse, niin kuin huomasit, en allekirjoita kansallisromanttista ihannointia asiassa kuin asiassa.
”Suomi nousuun viemällä yritykset metsään”. Blogikirjoituksestasi käy ilmi, että jos viedään yritykset metsäretkelle oppimaan ja nauttimaan luonnosta, Suomi lähtee nousuun. Onko niin?
Ilmoita asiaton viesti
Luulisin tietäväni minkä verran pk-seudulla lapset osaavat luontoon liittyviä asioita. Vapaaehtoisena vedän Etelä-Suomen vapaa-ajankalastajapiirin nuorisotoimintaa, joten kosketuspintaa aiheeseen on.
Kouluikäisen pääkaupunkilaisen vieminen luontoon tyssää usein jo siihen, ettei löydy kumisaappaita tai mitään muitakaan tuntien ulkoiluun sopivia vaatteita. Maalta katsoen tämä voi tuntua melko omituiselta, mutta niin vaan on käynyt.
Osalla kaupunkilaisista tärkein kontakti luontoon on kesämökki, mutta sielläkään ei välttämättä mennä juuri koskaan oman tontin ulkopuolelle.
Iso osa kaupunkilaisista ei enää kohtaa luontoa kuin lähipuistoissa. Siihen olisi varmaan hyvä saada muutos.
Ilmoita asiaton viesti